angervotien ajattelija

ma tulin kunnailta

mannut jai taa

suolanen sade kulmat kurtistaa

ja ku tammen takaa

feromoni

ekstaasi

nappailen kieltani

kitalaki plektrani

taas kerran sohvalle soikion suljin

sydameni sirpaleiden reittia kuljin

ja sakal sapaleista ehjaksi saan taas

murran puolet valmiista hedelmavaakaan

annan sulle painavamman palasen

paan oikeeseen kateeni vasemman lapasen

angervotiel en enaa yksinkaa oo yksin

ei mul oo yhtaan mitaan

voinko kanssas jakaa sen?

en omista omaisuuttani

se omistaa mut

painajaisten rajalla pahimpia on aamut

se on usvaa

uni on vaan mustaa

kuvitelma on muu

tunteet

ne on tuskaa

tyytyvaisyys on vaan laskettu onni

mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin

jo unohtunu rytmi herattaa zombin

ajattelijalla toinen aivolohko onkin

kas

voin kaavani heivata

neuroosiketjuni keskelta leikata

naps

voin haavani teipata

ei muistilappu rinnas enaa tervetta feikata

taa sama yksio suurempi on

naa seinat koitti puristaa must ihmiskuution

aanetta muodostan huulille huulion

se hammastysta kuvaa

nyt myrskytuuli on

ma ohjaan saata mun mieleni alalla

mut tyynta en toivo vaik sontsa on jo hajalla

ma otan kaiken vastaan

suu nyt ei mukista

jos ma alan vapisemaa

tuu ja tukista

tuikkivat tahdet mua odottaa saa

kohti meen toista niin porottavaa

oma aurinko oikee oma opo

oma ilman omistusta

oma ilman logoo

oma niinku oman itseni annan

miehel ei oo maata

meri omistaa rannan

hiekanmuruilla on yhteinen puu

metsalla on taivas ja nyt auringolla kuu

ma istun uupuneena sohvan pohjalla

mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan

mut ehka kaikki just on kohallaan ja se on outoo

opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla

samal ikkunalaudalla eri mies

samalta se nayttaa mut tiessaan on ies

se karisteli kivet harteilta pois

ja lopetti ajattelun

ei se ajattelija muuten ois